Pro Markkinatalous ry:lle 30.1.2023 osoittamani tukihakemus

Valtion tulee lainsäädännöllä luoda suotuisat olosuhteet yrittämiselle ja työn tekemiselle. Yrittämiseen liittyvän byrokratian tulee olla mahdollisimman yksinkertaista.

​

Edistäisin Suomen työmarkkinoilla työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista sekä paikallisen sopimisen voimakasta lisäämistä.

Koronapandemian ja sähkökriisin ajalta meillä on lukuisa hienoja esimerkkejä siitä, kuinka yksittäisillä työpaikoilla yhdessä sopimalla ja yhteen hiileen puhaltamalla saavutetaan yksittäisen yrityksen kannalta parhaat päätökset, ei Hakaniemessä keskitetysti. Lähtökohtaisesti työmarkkinoiden sääntelystä päättäminen kuuluu vaaleilla valitulle eduskunnalle - ei työmarkkinajärjestöille. 

Keskeisin konkreettinen keino valtiobyrokratian karsimiseksi ja valtion ydintehtävien rahoituksen turvaamiseksi on kuitenkin valtion toissijaisten tehtävien karsiminen. Edustamani Liberaalipuolueen #LeikattavaaLöytyy-vaihtoehtobudjetti ottaa tähän konkreettisesti kantaa löytäen valtion budjetista n. 9.1 miljardin euron suuruiset leikkauskohteet. Myös verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta haittaverotukseen kuuluisi keinovalikoimaani.

Henkilökohtaisesti haluaisin myös mahdollistaa eurooppalaisemman alkoholilainsäädännön Suomeen, ja tätä kautta parantaa suomalaisten pienpanimoiden hankalaa asemaa jo tälläkin hetkellä yli valtiorajojen käytävässä kilpailussa. Koen tärkeänä, kotimaiset pienpanimot voisivat markkinoida tuotteitaan verkossa ja myydä verkkokaupassa Suomessa valmistettuja tuotteitaan suomalaisille.

2. Miten tukisit veroratkaisuin kasvua ja yritysten kilpailukykyä (esimerkiksi veropohja, yksityishenkilöiden verotus ja/tai yritysverotus)?

Suomen veroaste on jo valmiiksi maailman kovimpia, mutta tästäkään huolimatta verorahat eivät tunnu riittävän julkisten ydinpalveluiden ylläpitoon. Veronkorotusten sijaan ratkaisu on leikata valtion toiminnoista toissijaiset kokonaan pois ja keskittyä ydintoimintoihin kuten sote-palveluihin ja koulutukseen. Leikkurissa keskeinen kohde ovat vapaata kilpailua vääristävät yritystuet.

​

Siirtäisin verotuksen painopistettä tulojen verotuksesta ensisijaisesti muille aiheutettujen haittojen ja kulutuksen verottamiseen. Lisäksi yhtenäistäisin ALV:n alennetut kannat samaan veroprosenttiin, jotta haitallisempaa työn verotusta voidaan laskea. Uskon, että pitkällä aikavälillä valtion budjetin toissijaisista toimista luopuminen mahdollistaisi myös alemman yhteisöverotuksen tason. Lyhyen aikavälin konkreettisena keinona yhteisöverotuksen suhteen olisi siirtyä kohti "Viron mallia", jossa yrityksen tulosta ei veroteta, ellei sitä nosteta yrityksestä pois. Tärkeintä on pitää Suomen yhteisövero kansainvälisesti kilpailukykyisenä.

​

Yksityishenkilöiden verotuksessa kannattaisin perintöverosta luopumista sekä muuttaisin osakesäästötilin sääntelyä siten, että enimmäissijoitusmäärää ei olisi tai se olisi nykyistä 50 000 euron ylärajaa tuntuvasti korkeampi.

​

Lisäksi Suomen olutvero on EU:n korkein ja näkisinkin, että sen verotasoa tulisi tarkastella muihin EU-maihin nähden. Veron laskemisella ja nykyistä holhoavaa alkoholilainsäädäntöä vapauttamalla uskon, että näillä toimenpiteillä olisi myös pitkällä aikavälillä positiivinen vaikutus alan työllistämispotentiaaliin.

3. Millaisena näet yksityisten palveluntuottajien roolin julkisten palvelujen tuottajina? Millaisia mahdollisuuksia näet markkinataloudella hyvinvointialueiden toiminnan edistäjänä?

Näen yksityisten palveluntuottajilla olevan keskeinen rooli osana kokonaisuutta, kun väestömme vanhenee ja mm. julkisen terveydenhuollon toimintakyky on jo nyt koetuksella. Terveydenhuollon järjestämisen päämäärä tai itseisarvo ei ole se, onko toiminta järjestetty täysin julkisena palveluna, julkisomisteisen yhtiön tai yksityisen yhtiön kautta. Edesauttaisin nykyisessä julkisessa toimessa toimintolaskentaperiaatetta ja pyrkisin määrittämään jokaiselle tuotetulle palvelulle omakustannehinnan, ja tämän perusteella miettimään vaihtoehtoa, jossa itse palvelu tuotettaisiinkin yksityisellä sektorilla ja julkisyhteisö vain subventoisi sopivan erotuksen summasta.

​

Julkisten palveluiden digitalisoitumiskehitystä on myös seurattava ja tuettava. Yksityisellä puolella on jo omaksuttu etävastaanotot osana normaalia toimintaa ja tätä kehitystä pitäisi edesauttaa myös julkisella puolella. Sen sijaan, että julkinen puoli kehittäisi ja investoisi omiin digitaalisiin alustoihinsa, tutkisin mahdollisuudet hyödyntää jo markkinoilla olevia, yksityisen puolen hyödyntämiä, hyväksi ja toimiviksi havaittuja ratkaisuja. Apotin kaltaiset, lääkäreiden ja hoitajien työtä hidastavat, ja arvoa tuhoavat ATK-hankinnat tulisi pyrkiä kaikin keinoin välttämään.

4. Miten edistäisit yritysten tarvitsemien osaajien ja työntekijöiden saatavuutta sekä työllisyysasteen vahvistamista?

Ensisijainen keinoni on työn vastaanottamisen esteiden ja palkkauksen kannustinloukkujen purkaminen. Työn verotusta pitää alentaa ja verotuksen progressiota lieventää. Ne ovat pahimmat haittatekijät työllisyysasteen vahvistamisen tiellä. Suomen ansiotulojen progressio on tällä hetkellä tutkitusti kireää keskituloisilta alkaen.  Verrattuna muihin pohjoismaihin, Suomi tuntuisi rahoittavan työllisyyskehitystä lisävelalla, kun muissa pohjoismaissa keinot ovat työmarkkinalähtöisempiä.

​

Edesauttaisin Suomessa myös sosiaaliturvan uudistusta perustulon suuntaan. Tämä poistaisi tehokkaasti kannustinloukkuja mm. työntekijän näkökulmasta työn vastaanottamisen houkuttelevuutta lisäämällä.

​

Eri toimialojen välisiä palkkaratkaisuja ratkaisevasti häiritsevät palkkakartellit tulisi myös purkaa ja työehdoista sopimista tulisi vapauttaa ja ohjata enemmän paikallisen sopimisen suuntaan.

​

Työperäistä maahanmuuttoa tulisi edistää ja sitä hidastavia tekijöitä esimerkiksi tarveharkinnasta tulisi päästä eroon pikaisesti. Olen myös innolla seurannut Peter Vesterbackan toimia ja edesottamuksia koulutusperäisen maahanmuuton puolesta puhumisessa. Näkisin, että tarvitsemme lisää valmiuksia ja resursseja myös tälle puolelle jo koulutuksen toisesta asteesta alkaen.

5. Millainen rooli Suomella tulisi olla osana Euroopan Unionia? Miten Suomen tulisi asemoitua toisaalta EU:n sisämarkkinoiden ja toisaalta suomalaisten yritysten kansallisen edun ajamisessa?